Puhdastilojen standardointi

Yhdysvalloissa käytettiin marraskuun 2001 loppuun asti liittovaltion standardia 209E (FED-STD-209E) puhdastilojen vaatimusten määrittelyyn. Nämä standardit korvattiin 29. marraskuuta 2001 julkaistulla ISO-spesifikaatiolla 14644-1. Tyypillisesti valmistuksessa tai tieteellisessä tutkimuksessa käytettävä puhdastila on kontrolloitu ympäristö, jossa on vähän epäpuhtauksia, kuten pölyä, ilmassa olevia mikrobeja, aerosolihiukkasia ja kemiallisia höyryjä. Tarkemmin sanottuna puhdastilassa on kontrolloitu saastetaso, joka määritellään hiukkasten lukumääränä kuutiometrissä tietyllä hiukkaskoolla. Tyypillisessä kaupunkiympäristössä ulkoilmassa on 35 miljoonaa hiukkasta kuutiometrissä, joiden halkaisija on 0,5 mikronia tai suurempi, mikä vastaa ISO 9 -puhdastilaa puhdastilastandardin alhaisimmalla tasolla. Puhdastilat luokitellaan ilman puhtauden mukaan. Yhdysvaltain liittovaltion standardissa 209 (A–D) mitataan vähintään 0,5 mm:n kokoisten hiukkasten lukumäärä yhdessä kuutiojalassa ilmaa, ja tätä lukumäärää käytetään puhdastilojen luokitteluun. Tämä metrinen nimikkeistö on hyväksytty myös standardin uusimmassa 209E-versiossa. Kiina käyttää liittovaltion standardia 209E. Uudempi standardi on International Standards Organizationin TC 209. Molemmat standardit luokittelevat puhdastilat laboratorioilman hiukkasten lukumäärän perusteella. Puhdastilojen luokittelustandardit FS 209E ja ISO 14644-1 edellyttävät erityisiä hiukkasmäärämittauksia ja -laskelmia puhdastilan tai puhdasalueen puhtaustason luokittelemiseksi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhdastilojen luokitteluun käytetään brittiläistä standardia 5295. Tämä standardi korvataan pian standardilla BS EN ISO 14644-1. Puhdastilat luokitellaan sallittujen hiukkasten lukumäärän ja koon mukaan ilmatilavuutta kohden. Suuret numerot, kuten "Luokka 100" tai "Luokka 1000", viittaavat FED_STD209E:hen, joka edustaa 0,5 mm:n tai suurempien hiukkasten sallittua määrää ilmakuutiojalkaa kohden.