Puhdastilojen standardointi

Yhdysvalloissa marraskuun 2001 loppuun saakka puhdastilojen vaatimusten määrittelyssä käytettiin liittovaltion standardia 209E (FED-STD-209E). Nämä standardit korvattiin 29. marraskuuta 2001 julkaistulla ISO-spesifikaatiolla 14644-1. Tyypillisesti valmistukseen tai tieteelliseen tutkimukseen käytettävä puhdastila on valvottu ympäristö, jossa on vähän epäpuhtauksia, kuten pölyä, ilmassa olevia mikrobeja, aerosolihiukkasia ja kemikaalihöyryjä. Tarkemmin sanottuna puhdastilassa on hallittu saastetaso, joka määritellään hiukkasten lukumäärällä kuutiometriä kohti tietyssä hiukkaskoossa. Tyypillisessä kaupunkiympäristössä ulkoilma sisältää 35 miljoonaa hiukkasta kuutiometrissä, halkaisijaltaan 0,5 mikronia tai suurempia, mikä vastaa puhdastilastandardin alimmalla tasolla ISO 9 -puhdashuonetta. Puhdashuoneet luokitellaan ilman puhtauden mukaan. Yhdysvaltain liittovaltion standardissa 209 (A–D) 0,5 mm:n tai sitä suurempien hiukkasten lukumäärä mitataan 1 kuutiojalassa ilmaa, ja tätä määrää käytetään puhdastilojen luokittelussa. Myös standardin uusin 209E-versio hyväksyy tämän metrisen nimikkeistön. Kiina käyttää liittovaltion standardia 209E. Uudempi standardi on Kansainvälisen standardointijärjestön TC 209. Molemmat standardit luokittelevat puhdastilat laboratorioilman hiukkasten lukumäärän perusteella. Puhdashuoneluokitusstandardit FS 209E ja ISO 14644-1 edellyttävät erityisiä hiukkaslukumittauksia ja laskelmia puhdastilan tai puhtaan alueen puhtaustason luokittelemiseksi. Isossa-Britanniassa puhdastilojen luokittelussa käytetään British Standard 5295 -standardia. Tämä standardi korvataan pian BS EN ISO 14644-1:llä. Puhdastilat luokitellaan ilmatilavuutta kohti sallitun hiukkasten määrän ja koon mukaan. Suuret numerot, kuten "Class 100" tai "Class 1000", viittaavat FED_STD209E:hen, jotka edustavat 0,5 mm:n tai suurempien hiukkasten sallittua määrää kuutiojalkaa kohden ilmaa.